Muuttaminen ei ole erityisen hauskaa hommaa. Minulla on siitä liikaakin kokemusta. Lohtajalla muutimme minun elinaikanani yhteensä neljästi, ja viidennellä kerralla siirryimme takaisin Kokkolaan. Kuudes muuttoni taphatui siis nyt syyskuun alussa, ja tällä kertaa tilanteesta teki mielenkiintoisen se, etten tuonut mukanani käytännössä mitään huonekaluja. Ainoastaan läppäri, pleikkari, Xbox 360, kaiuttimet, vaatteita ja jotain pientä yleishyödyllistä tavaraa kulki mukana. Huonekalut piti ostaa Espoosta. Palapelistä puuttui se tärkein palanen vielä viime torstaihin saakka: näyttö.

Mietin pitkään, pitäisikö minun hankkia 24” näyttöä vaiko kenties LCD-televisiota. Tyydyin näyttöön resoluution, koon ja hinnan suotuisan yhdistelmän takia. Tein jälleen melkoista tutkimustyötä eli arvoin pitkään eri vaihtoehtojen välillä, kunnes pari viikkoa sitten laitoin Benq:n G2400WT:n tilaukseen. Verkosta onkimieni tietojen pohjalta se sopi hyvin pelaamiseen, mikä oli melkeinpä tärkeintä. Tilasin näytön ServIT-nimisestä firmasta, josta minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Otin toimitustavaksi Postipaketti 21 -palvelun, sillä se oli samanhintainen kuin peruspaketti, vaikka 21 toimitetaankin ovelle asti sovittuna aikana. Homma ei sujunut aivan niin näppärästi kuin olisin halunnut.

Ensinnäkin näytön toimitusaika venähti melkein kahteen viikkoon. ServIT tilasi tuotteen aluksi maahantuojalta edellisviikon maanantaina. Tavara saapui kauppaan ilmeisesti viime perjantaina tai tämän viikon maanantaina, sillä silloin se lähti kotiani kohti. Olin jo hieman täpinöissäni, mutta keskiviikkona paketista ei ollut kuulunut mitään. Onneksi älysin käydä tarkastamassa tilanteen seurantakoodilla Postin verkkosivuilta: pakettiin oli ilmeisesti kirjoitettu väärä puhelinnumero, joten Posti ei voinut ottaa minuun yhteyttä. Tarkistin nopeasti ServIT:n sivuilta, olinko muka typottanut puhelinnumeroni ja oikeinhan se siellä oli.

Soitin Postin asiakaspalveluun, jossa varmaan kymmenen minuutin odottamisen jälkeen sain asiani hoidetuksi. Torstaiaamuna kahdeksalta Postista soitettiin odottamastani paketista, ja toimitus sovittiin aikavälille klo 12-15. Harmittelin hieman aikavälin pituutta, mutta toisaalta kaksi ensimmäistä tuntia olivat vapaata, joten saatoin hyvillä mielin jäädä odottelemaan kotiin. Sain lopulta myös tekosyyn jäädä pois ohjelmointiluennolta, kun paketti totta kai tuotiin vasta siinä varttia vaille kolme. Näyttö tuli kuitenkin ehjänä perille ja pienen vehtaamisen jälkeen sain mietittyä pöydälleni joten kuten järkevään järjestyksen. Puhelinnumerosäädöllekin saatiin hyvä selvitys: ServIT:n tytöt ja pojat olivat onnistuneet typottamaan puhelinnumerossani kutosen vitoseksi. Voi luojatar. Ei ihmekään, jos eivät saaneet minua kiinni.

Häslääminen ei loppunut vielä tähän. Olin saanut edellispäivänä toverilta (mahakkaalle kiitoksia) lainaan Xbox 360:n VGA-piuhan, ja sitähän tässä haluttiin heti päästä kokeilemaan. Pienen säätämisen jälkeen tulos oli tyly: kuvaa saati signaalia ei näyttöön tullut. PS3:n HDMI sekä läppärin VGA ja DVI toimivat erinomaisesti, mutta Xbox 360:n VGA ei yksinkertaisesti antanut signaalia. Seuraavana päivänä suuntasin toiselle kaverille (Lloope!) kokeilemaan, onko kyse kaapelin, näytön vai boksin huonoudesta. Samaan aikaan huomasin, että kaapelin 15 pinnistä yksi oli muita lyhyempi. Pienen sherlokoinnin jälkeen sain selville, että kaveri oli ”epäonnekkaasti” onnistunut turmelemaan kaapeliaan tunkemalla sitä väärin päin liittimeen, eikä pinniä saanut vedettyä esiin pihdeillä. Argh!

Tilanteessa ei muu auttanut kuin ryhtyä maggaiveroimaan: otin rakastetun Leathermanini kauniiseen käteeni ja aloin takoa VGA-kaapelin koteloa auki. Väkivaltaisen riehumisen jälkeen kotelo antoi periksi, ja melkein yhtä väkivaltaisen vääntämisen jälkeen sain vedettyä pinnin pysyvästi paikoilleen. Kaapeli kiinni näyttöön ja… se toimii! Sitten mieleen muistuikin se eräs pieni asia, jota häiriötön työskenteleminen komentopisteelläni vaati: reititin. Lauantaina kävin moisen hakemassa kaupasta, ja nyt verkko toimii piuhalla sekä ilman. Olo alkaa pikku hiljaa olla kotoinen. Läppäri, näyttö, pleikkari, kala ja kajarit pelaavat melko saumattomasti yhteen. On kätevää pitää silmällä irkkikaanvaa läppärin näytöltä samalla, kun vääntää Haloa Livessä. PS3:n ja läppärin WLAN karsivat vielä hitusen sitä ikuista piuhahelvettiä. Ah tätä nykyteknologiaa.

Kait tuosta näytöstäkin pitää vielä sananen sanoa. Benq on suhteellisen tunnettu valmistaja, jolla on varsinkin edullisia malleja markkinoilla. G2400WT on niitä edullisimpia 24 tuuman näyttöjä. Malli pohjautuu ilmeisesti samaan paneeliin kuin V2400W ja G2400WD, joihin verrattuna WT:llä on etunaan ainakin parempi jalusta, joka pyörii, nousee, laskee ja venkuloihtee kaikilla tarvittavilla tavoilla.

Kuvanlaatu on HDMI:llä ja DVI:llä kuva erinomaisen ihana. VGA on analoginen, joten tällaisella isolla näytöllä ja 1920×1200-resoluutiolla kuva näyttää ikävän suttuiselta. Pelatessa se ei niin valtavasti haittaa, mutta PC-käytössä se alkaisi nopeasti häiritä. Vakavaa valovuotoa ei tähän asti ole ollut havaittavissa. Näytön edullinen hinta selittyy TN-paneelilla, joita näissä halvimmissa malleissa suositaan lähes poikkeuksetta. Kyseisen tekniikan luonnollisiin heikkouksiin kuuluvat heikot katselukulmat sekä hieman rajallisempi värimaailma. Pelikäytössä nämä puutteet eivät edelleenkään nouse pullonkauloiksi, ja näyttö on tarvittavan nopea pysyäkseen mukana tiukimmassakin toiminnassa. Kuvankäsittelyyn tai muuhun äärimmäistä väritarkkuutta vaativaan työskentelyyn tällainen paneeli ei yksinkertaisesti sovi. Ongelmat tulevat selviksi viimeistään hieman katselukulmaa muuttelemalla, sillä kuvan värilämpötilat muuttuvat todella nopeasti. Sama suuomeksi: jos katsot näyttöä sivusta, värit vääristyvät (valkoinen antaa punertaa/kellertää ja niin edleleen). Pelatessa tai muussa multimediakäytössä katselukulmat alkavat itkettää vasta alhaalta katsottuna.

Yleensä ottaen olen aika tyytyväinen nykyiseen kokoonpanoon. Se ei ole paras mahdollinen, mutta pysyin hyvin halutussa budjetissa. Hommat tuntuvat ainakin tällä hetkellä pelittävän varsin hyvin, joten elämä palautunee pikku hiljaa uomiinsa. Käytännössä tämä tarkoittaa pitkiä istuntoja verkkopelien parissa ja juttuja vääntäessä – vähän tähän malliin.

Mmm… Prottia…