Kuten moni varmasti hyvin tietääkin, löytyy minun henkilökohtaisesta kirjastostani maailmankirjallisuuden helmiin kuuluva Charles Berlitzin kirjoittama Maailmanloppu 1999. Kuten nimi hyvin kertoo, käsittelee teos maailmanloppua usealta kantilta katsottuna. Nimen mukaisesti ihmiskunnan lopullisen tuomion olisi pitänyt saapua jo vuosituhannen vaihteessa, valitettavasti. Kirja julkaistiin 1981, englanniksi nimi kuuluu Doomsday 1999 A.D..
Innostuin lukemaan kirjaa tylsyyksissäni rippileirillä, jonne sen huvikseni olin raahannut mukaan. Leirin jälkeen luin kirjan läpi kotona. Vaikka nimi ja moni muu seikka antaakin ymmärtää, että kyseessä on melkoinen huuhaateos, ei se täysin sitä ole. Charles Berlitz ei itse välttämättä uskonut maailmanlopun tulevan 1999 vaan on koonnut yhtiin kansiin kokoelman erilaisia teorioita, legendoja, myyttejä, ennustuksia ja tarinoita. Ennen kaikkea teos sisältää historiaa. Kirja on vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa, otti sitä vakavasti tai ei.
Kiintoisa tapaus on myös kirjoittaja Charles Berlitz itse. Hän syntyi 20. marraskuuta 1914 New York Cityssä ja kuoli 18. joulukuuta 2003 Floridassa. Charles oli Berlitzin kielikoulujen perustajan pojanpoika, mikä näkyi hänen elämässään vahvasti. Isän käskyjen mukaisesti jokainen sukulainen ja palveljia puhui taloudessa Charlesille eri kielelle, minkä seurauksena hänelle kehittyi käsitys, että jokaisella ihmisellä on oma kielensä. Murrosikään tullessaan hän puhui jo kahdeksaa kieltä sujuvasti. Lopulta hän hallitsi 32 kieltä, joista ainakin 15 täydellistesti ja loput lähes täydellisesti.
Charles Berlitz oli mukana tekemässä yli 200 oppi- ja sanakirjaa. Maailmanloppu 1999:n ohella hän kirjoitti muun muassa Bermudan kolmion, Arvoitus syvenee, Atlantiksen arvoitus ja Roswellin lentävän lautasen arvoitus. Bermudan kolmio julkaistiin vuonna 1974, ja sitä on myyty 20 miljoonaa kappaletta.
Maailmanloppu 1999 sisältää tarinoita muun muassa Atlantiksesta, jonka arvoitukseen olisi hauska itsekin joskus syventyä tarkemmin. Kirjan sisältöön kuuluu myös paljon juttua vedenpaisumuksista ja muista legendoista sekä asteroideista ynnä muista kosmisista ilmiöistä. Niinpä lainaan nyt tässä erittäin vakuuttavan teorian, jonka on esittänyt Berliinin yliopiston johtajana toiminut Johann Bode yli 200 vuotta sitten:
Meidän aurinkokuntamme suurin pikkuplaneettaryhmä kiertää aurinkoa asteroidvyöhykkeessä, joka sijaitsee Mars- ja Jupiter-planeettojen välillä. Suurin niistä, Ceres, on noin 750 kilometrin läpimittainen. Muiden koko vaihtelee, ja niitä arvellaan olevan yli 50 000 kappaletta. Yli 200 vuotta sitten esitti Berliinin yliopiston johtaja Johann Bode teorian, jonka mukaan tämän suunnaton asteroidiparvi olisi jäännös räjähtäneestä planeetasta ja kiertäisi yhä alkuperäistä rataansa auringon ympäri. Hänen teoriansa perustui laskelmaan, jossa perusyksiköksi otettiin maan etäisyys auringosta ja sitä sovellettiin lukusarjaan 0, 3, 6, 12, 24, 48, 96, 192 jne. Kuhunkin sarjan lukuun lisättiin 4 ja saatu summa jaettiin 10:llä, jolloin saatiin sarja 0,4 - 0,7 - 1,0 - 1,6 - 2,8 - 5,2 -10,0 - 19,6 jne. Kun näillä luvuilla kerrottiin tähtiteteellinen perusyksikkö - maan keskietäisyys auringosta (149 600 000 km) - luvut osoittavat kaikkien silloin tunnettujen planeettojen etäisyyttä auringosta melkoisella tarkkuudella - Merkuriuksen, Venuksen, Maan, Marsin, Jupiterin, Saturnuksen ja pian tämän jälkeen löydetyn Uranuksen. Poikkeuksena oli Marsin ja Jupiterin välissä oleva planeetta, jolle oli sarjassa luku, mutta jollaista ei ollut löydetty - kunnes pikkuplaneetat havaittiin. Tämä on joko uskomaton yhteensattuma tai aurinkokunnan rakennetta hallitseva matemaattis-fysikaalinen ilmiö. (Kaksi kaukaisinta planeettaa, Neptunus ja Pluto, eivät sopineet enää tähän kaavaan, sillä ne ovat paljon lähempänä kuin Boden laki ennusti. Sen sijaan Uranuksen löytyminen, joka sopi hyvin tähän kaavaan, oli näyttänyt antavan ratkaisevan todisteen lain paikkansapitävyydestä - myös puuttuvan planeetan osalta.)
Aika vakuuttavaa, eikö vain. Tuo mieleen tosin erehdyttävästi Niskalan algoritmin… Ai niin, mitenkäs tämä liittyikään maailmanloppuun: Noh, on luontevaa olettaa, että planeetan tuhosi joku kehittynyt sivilisaatio mahtavilla (ydin)pommeillaan. Eeppistä, eikö vain.
