Koska en koskaan voi lopettaa Halosta paasaamista ja vaahtoamista, on suoritettava blogahdus. Tällä kertaa meillä täällä Lammasliivi-blogissa ovat kuvat, ah niin kauniit kuvat.

Innostuin tuossa maanantaina tarkastelemaan teemaviikon loppurypistyksestä käteen jääneitä kuvia, joista mielestäni ainakin osa on oikeasti hienoja. Niinpä kokosin ne kuvat flickriin muidenkin ihasteltavaksi. Kokoelma sisältää ruutuja kampanjasta sekä panoramoja yksin- ja moninpelistä. Koko kirjastoon pääsee täältä: http://www.flickr.com/photos/28562477@N05/

Tänään se sitten päättyi. Kovan aherruksen tuloksena syntyi kuin syntyikin seitsemän Halo-artikkelia KonsoliFINiin. Tietenkin ideat eeppisestä videosta tai kilpailusta kaatuivat matkalla, mutta ne voidaan toteuttaa myöhemminkin. Käykää ihmeessä lukemassa teemaviikon satoa.

Nyt kun kyseinen projekti on saatu pois alta, voisin periaatteessa keskittyä Lost in Spaceen, joka kylläkin liippaa lähetä Haloa. Aika läheltä Toisaalta mieleni tekisi pelata läpi Bad Company, Metal Arms, Halo 3 yksin Legendarylla, GTA IV ja C&C3: Tiberium Wars. Ja onhan tuo Burnout Paradisekin hiukan vaiheessa…

Tekemistä siis riittää. Ja nyt maanantai-iltana silmät tarkkana, sillä Bungie saattaa kertoa jotain kivaa

Pistin tuon käyttämättömänä olleen kiintolevyn toimimaan pitkästä aikaa, ja sieltähän löytyi heti melkoista klassikkokamaa. Ensimmäisenä silmään pisti legendaarinen Pomppua.mpg, joka on ensimmäisiä kokonaan itse kaappattuja ja editoituja videoitani. Video esitteli tovereiden eeppisen huikeita hyppytaitoja Halo 2:n Lockoutissa ja vähän Zanzibarissakin. Taustalla soi tietenkin aiheeseen sopivasti DVDA:n Now you’re a man. Pientä ironiaa aina olla pitää.

Samassa kasassa makasi muun muassa Chronicles of Rybackin kuvauksista talteen tarttunut hieno fysiikkabugi, joka sai Scorpion-tankin pomppimaan Waterworks-kartan kattoon saakka. Toimintakohtaus itsessään on muuten niin eeppisen hieno, että tuskin moista osaisin ideoida enää nykypäivänä, huono ihminen kun olen. Muuta klassikkotavaraa olivat wanhat PES-montaasit. Uppailin ja uppailen videoita juutuuppiin, josta niitä rohkeimmat voivat käydä nyt ihailemassa.

Seitsemäs heinäkuuta 2. Jääkärikomppanian pihalla Santahaminassa kaikuivat nuo maagiset sanat: reserviin poistu! Intti oli siinä vaiheessa aika pitkälti nähty, ja enää edessä oli se viimeinen helteisen hajottava junamatka Kokkolaan.

Olen monesti puhunut, kuinka intti loppujen lopuksi paljastui hienoksi kokemukseksi, enkä aio toista väittää nytkään. Mukaan tarttui paljon kokemusta, kavereita ja jonkin verran kivaa tavaraakin. Viimeisellä viikolla kävi kuitenkin ilmi, että ei se reserviin siirtyminen tullut yhtään liian aikaisin. Oikeastaan kertaakaan ennen viimeistä viikkoa en tuntenut niin pakottavaa tarvetta kotiutua.

Mitäs nyt? Luultavasti jatkan kirjoittelemista KonsoliFINiin, pelailen ja ehkä mahdollisesti teen hieman kesätöitä ennen opiskelujen alkua syksyllä. Asuntokin pitäisi saada hommattua. Siinä sivussa voisin tietenkin kirjoittaa blogiin ahkerammin. Jos jollakulla on pakottavaa tarvetta lukea juuri nyt tekstiäni, kannattaa suunnata KonsoliFINiin, jossa julkaisin juuri Halo-artikkelisarjan ensimmäisen osan: Bungie - Ennen Haloa.

Idea artikkelisarjasta syntyi oikeastaan kauan sitten, kun keskustelimme Hakson kanssa niin kutsutusta Arkista. Ideana oli kehittää jonkinlainen Wikipedian/Halopedian suomalainen vastine, josta voisi löytää Halo-tietouden tiivistettynä suomeksi. Suunnitelmissa oli myös muun muassa videopresentaatioita moninpelikentistä yms kivaa, mutta lopulta projekti kuopattiin ajan- ja motivaationpuutteen sekä Hakson älyttömän vihaamisen takia. Keväällä kuitenkin sain kipinän herättää Arkin edes jollain tapaa uudelleen henkiin. Intissä oli toimistolla tylsää, joten aloin tutkia hieman lisää aihetta ja rakentaa seitsemänosaista teema-artikkelisarjaa. Nyt jää nähtäväksi, kuinka monta osaa sarjaan lopulta saadaan. Ensimmäinen on julkaistu, viisi on kasassa ja yksi on työn alla.

Osittain juuri tämän teemaprojektin takia innostuin hieman kokeilemaan kuvankäsittelyäkin. En edelleenkään löytänyt täysin minua miellyttävää teemaa täältä WordPressistä, mutta uusi otsikkokuva on editointi-innostuksen satoa.

Rikon pitkän blogihiljaisuuden räväkästi julkistamalla Lammasliivi Productionsin tuoreimman projektin: Lammasliivisaga jatkuu Xbox 360:lla, sillä Lammasliivi Productions kehittää Lammasliivit Vol 5:tä yksinoikeudella Xbox 360:lle. Kehitystyö hoidetaan XNA-työkalujen avulla, joten rahallisista resursseista ei tule ongelmaa. Mukana projektissa on useita alan ammattilaisia.

Fantastinen innovaatio - takautuman takautuma

Lammasliivit Vol 5 sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa hyvä ja paha ovat jatkuvassa taistelussa. Viides osa kertoo, kuinka Lammasliivimies törmäsi ensimmäistä kertaa näihin mystisiin ja erittäin voimakkaisiin artifakteihin, jotka olivat tuolloin vielä eristyksissä toisistaan eri puolilla maailmaa. Mukana kuvioissa ovat Lammasliivimiehen ohella Kissojen maan ja Koirien maan asukkaat. Lisäksi Dark challengerilla on oma juonensa, jonka avulla hän uskoo voittavansa Lammasliivimiehen lopullisesti.

Seikkailu toteutetaan perinteisenä rooliseikkailuna. Pelaaja suorittaa tehtäviä ja tutkii ympäristöä mielenkiintonsa mukaan. Lammasliivi Productions tuo genreen kuitenkin uutta verta Epic Enginensä avulla. Epic Engine luo pelimaailman, jonka avulla avoin peliympäristö, elokuvamainen toteutus ja maailmanluokan käsikirjoitus sulautuvat ennennäkemättömän saumattomaksi kokemukseksi. Pelaajan valinnoilla on ratkaiseva merkitys pelimaailman muokkautumisessa.

Pelaajat pääsevät seikkailemaan muun muassa Kissojen maahan suorittaessaan suurta tehtävää. Maailma on saapumassa tiensä päähän, ja vain sinä voit rakentaa sillan ylittämään pohjattoman kuilun!

Lisätietoja projetkista julkistetaan 10.4.2008.

Kuten joku saattoi jo huomatakin, aloitin urani KonsoliFINin blogissa tänään. Nyt olen siis virallisesti kahden blogin loukussa. Kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia? Todennäköisesti keskityn tulevaisuudessa syytämään tänne kaikki LLP-kamat ja henkilökohtaiset itkuni, kun taas peliaiheiset avautumiset saavat jäädä KonsoliFINin puolelle. Tai sitten vetelen ihan fiilispohjalta.

Olen joka tapauksessa miettinyt mielessäni eeppisiä ajatuksia. Monia ideoita olisi, mutta valitettavasti aikaa ja resursseja niiden toteuttamiseen on hyvin vähän. Tämä tuorein kehittelemäni konsepti ei välttämättä kuitenkaan vaatisi niin älyttömästi resursseja…

Lammasliivi Productionsin tuotantokoneisto on virallisesti siirtynyt multiplatform-linjalle, sillä kotistudioon ilmestyi Xbox 360:n rinnalle PlayStation 3.  Eepillistä. Tällä hetkellä pelikokoelma koostuu kahdesta nimikkeestä: Ratchet & Clank Future: Tools of Destruction, joka on aika pelottava suomenkielisilllä dubbauksilla (Videon arvoistako? Kenties), ja Uncharted: Drake’s Fortune, jota en vielä ole edes ehtinyt kokeilla. Enimmäkseen aika laitteen parissa on mennyt multimediaominaisuuksien testaamisessa. Mediasoittimen visualisoinnit pieksevät kyllä Xbox  360:n vastaavat aika selvästi. Kuka voisi vastustaa eeppistä maapalloa?

Toinen merkittävä tapaus sattui myös viime viikolla: rikoin 1000 KonsoliFIN-uutisen rajan. Ohoi! Epic! Not so.

Vuosi on vaihtunut, ja julkaisen pitkästa aikaa videon, joka puhukoon puolestaan. Kysymyksiä ja sen merkityksestä voi toki esittää, sillä jotain merkittävää se merkitsee

Lost in Space -traileri

 Hyvää uutta vuotta!

Kristus sentään. Kun heinäkuussa siirryin valtion palvelukseen, ajattelin blogahtavani aiheesta seuraavana heti ensimmäisenä lomaviikonloppuna, mutta ajatus siirtyi lomalta toiselle aina tähän asti. Nyt sitten vihdoinkin pitäisi koittaa tiivistää ajatuksia ja tuntemuksia tästä suomalaisen miehen etsikkoajasta. Minkäänlaista megaeeppistä tarinaa en kuitenkaan tähän saumaan revi, sillä muutenkin tänä blogahdustauon aikana on tapahtunut melkoisesti.

Intti on niitä asioita, joiden tietää sattuvan omalle kohdalleen joskus, mutta ei sitä oikeasti todella sisäistä, ennen kuin astuu ensimmäistä kertaa varuskunnan porteista sisään. Minun kohdallani serkut, veljet ja kaverit ovat suorittaneet yksitellen oman velvollisuutensa. Kauan sitä tuumailin, että onhan tuo sitten itsellänikin edessä joskus. Heinäkuussa tuo ajattelu mullistui, kun “joskus” olikin yllättäen ajankohtaista.

Harvasta asiasta Suomessa kerrotaan niin paljon legendaa ja juttua kuin Suomen puolustusvoimista ja intistä. Tätäkään on vaikea tajuta, ennen kuin todella on useamman kerran tehnyt pinkkansa ja punkkansa. Omat odotukseni olivat hieman sekavat. Luonnollisesti halusin ehdottomasti selvitä kuudella kuukaudella, mutta monet tutut jo ehtivät varoittaa, että kohtalokseni koituu AUK. Näinhän siinä loppupeleissä kävikin.

Ennen nyt jo loppuansa lähestyvää AUKkia kuitenkin oli P-kausi. Minulla kävi valtavan hyvä tuuri, sillä tupakaverit peruskoulutuskaudella olivat aivan mahtavia. Ihmettelen edelleen, kuinka hyvin kemiat tuvassa oikeastaan kohtasivatkaan. P-kausi on sitä aikaa, jota muistelen varmasti vuosienkin päästä. Tuolloin nimittäin saadaan myös ensikosketukset intin arkeen, kuten esimerkiksi pinkan tekemiseen, ruokalassa käymiseen, sulkeisiin ja niin edelleen. Näin tämä kahdeksanviikkoinen jakso on luonnollisesti sitä ikimuistoisinta aikaa.

Ensimmäiset päivät palveluksessa tuntuivat viikoilta. Arjen sekä tupakaverien tullessa tutuiksi aika alkoi kuitenkin kulkea kiivaammin, eikä P-kauden lopulla olisi todellakaan halunnut muuttaa viereiseen yksikköön aliupseerikoulun alkua varten. Nyt minun on omaksi hämmästyksenikin todettava, että aika on AUKin aikana alkujärkytyksen jälkeen kulkenut todella nopeaan. Lähes sata aamua on hujahtanut yllättävän nopeasti. Samalla on tullut tutustuttua jälleen uusiin ihmisiin. Tätä pidänkin ehdottomasti intin parhaimpana puolena. Kaltaiseni sosiaalinen erakkokin joutuu kyseisessä ympäristössä selviytyäkseen kanssakäymisiin erilaisten ihmisten kanssa. Samalla huomaa, kuinka ensivaikutelmat saattavat pettää pahemman kerran. Intti on todenteolla poistanut ennakkoluuloja ja avannut silmiäni.

Turha kuitenkin väittää, ettenkö olisi hajonnut. Joka kerta lomilta palattaessa vitutus on ollut suuri, vaikka siihenkin on periaatteessa tottunut. Tietyt kasvot ja toimintamallit jaksavat nekin hajottaa aamu toisensa jälkeen. Punkan säätäminen aamulla tuntuu edelleen kummallisen turhalta touhulta. Avainehtona onkin, kuinka tähän kaikkeen suhtautuu. Voisin joka aamu huutaa sarjatulella kirosanoja, mutta en näin tee. Silloin vitutus vain varmasti nousisi toiseen potenssiin. On turha tehdä hommasta hankalampaa kuin se todellisuudessa on.

Vuodenvaihteessa omalla kohdallani tapahtuu palveluksen suhteen suuri muutos. Siirryn Helsinkiin pääesikuntaan verkkotoimittajaksi loppuajaksi. Siirtyminen ns. “hyviin hommiin” on totta kai ajatuksissa jatkuvasti, mutta ei ainoastaan positiivisessa mielessä. Ajatus siisteistä sisähommista helpottaa kovasti kovimman vitutuksen hetkellä, mutta jokaisella särmällä pinkalla on synkkä salaisuutensa. Jo nyt ajattelen tippa linssissä sitä emotionaalista vyöryä, jonka hautaamaksi joudun jättäessäni Kajaanin taakseni. Samalla jätän nimittäin taakseni monta tuttua, joiden kanssa olen puolen vuoden aikana tottunut elämään ja olemaan. Eräänkin henkilön kanssa olen asunut samassa tuvassa koko inttiajan. Se ei ole varmastikaan helppoa.

Kasaan sekavat ajatukseni intistä vielä joten kuten näin lopuksi. Varusmiespalvelus on elämysmatka, joka jää jokaisella varmasti mieleen. On jokaisesta itsestään kiinni, millä tavalla. Toki tähän vaikuttavat myös muut tekijät, kuten esimerkiksi palvelustehtävä. En minä kuitenkaan ainakaan enää ole sivariin lähdössä.

6-9-12, intti on jees!

Silti pelaan mieluummin Halo 3:a, joka on tosi jees.

Joskus leikkimielellä asetin mielessäni mieluisan tavoitteen: 1000 uutista ennen kuin intti alkaa. Nyt voin todeta, ettei aivan tuohon ylletty, vaikka 900 paremman puolelle edettiinkin. Sen sijaan toinen - tietenkin tärkeämpi - tavoite täyttyi: 20 000 Gamerscore-pistettä! FlatOut: Ultimate Carnagen ansiosta pisteitä on kasassa jo yhtä vaille 20 500, sillä jaksoin vääntää Carnage-moodin kokonaan kullalle. Hikihän siinä tuli, mutta hauskaa oli.

Joskus kauan sitten puolestaan veljien kesken puhuimme aina, kuinka kissoilla oli karvanlähtöaika. Killithän tuppaavat karvoittamaan ympäristöään tehokkaasti. Nyt minulle on koittanut hiustenlähtöaika, sillä huomenna se tapahtuu: miehukas lettiini katoaa. Sota vaatii uhreja.

Jää kuitenkin nähtäväksi, toteutuuko muinainen ennustus…